Onninmaa

Tiuku

2012-01-03T21:37:00.002+02:00

syntyi 4.1.2002

ja on siitä asti tuottanut valtavan paljon iloa

missä ikinä on kulkenut.

Kymmeneen vuoteen mahtuu sentään aika paljon.

Lisää ihania, iloisia aikoja Tiukusen kanssa

ja paljon onnea kymppivetskullemme

toivottaa koko Onninmaan väki!

Väki vaihtuu...

2011-12-04T09:12:00.001+02:00

Sitten viimeisimmän päivityksen perheessämme on tapahtunut muuttoa ulos- ja sisäänäpäin. Poismuuttajia ovat Ransu ja Veera. Rane löysi itselleen kodin naapurin tallista, jossa ilmeisesti paremmat hiirestysmaastot kuin täällä, ja Veera muutti tuohon tien päähän Helmin (90 v.) kaveriksi.

Kumpikin ilmoittautuu vanhassa kodissaan säännöllisen epäsäännöllisesti ja tiedän että voivat hyvin. :-)

Koska pääluku perheessämme pidetään samana (tasapainon säilyttämiseksi), on meille syksyn aikana muuttanut sisarukset Anni ja Eemeli. Äitikisu on ollut ahkerana ja ihan vahingossa tekaisi Annille pikkuveljiä ja siskoja, joista yksi sitten tassutteli suoraan sydämeeni - sittemmin olkapäilleni.

Muilta osin muonavahvuus sama.

Ja esitelläänpä vielä:

Anni

Eemeli

Pikku ja Ihanapilvi

2011-06-16T14:05:00.001+03:00

Onninmaa ylpeänä esittää:

Ihahhurja Beavis eli kotoisammin Ihanapilvi

... ja Ihahhurja Butthead eli Pikku.

Kiitos Ellikselle Ihahhurjalaan kun kasvatti meille nämä söpöliinit! :-)

Niin tosiaan, kymmenen vuotta Onnia!

2011-06-15T08:57:00.000+03:00

Miten multa onkin voinut niin tärkeä asia jättää päivittämättä!

Tässä hän on, vain muutamaa viikkoa vaille kymmenenvuotiaana, ja meno jatkuu edelleen, muutamaa viikkoa yli kymmenenvuotiaana.

Onni <3

Yhdeksän vuotta Tikkelistä

2011-01-04T09:26:00.000+02:00

Niin se vain on, että tänään tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun The Sasu pyöräytti maailmaan suloiset pentuset, joista yksi on meidän rakastakin rakkaampi Tiuku.

Olemme niin kovin onnellisia, että Tikellys on lukuisista hengestäpääsemisyrityksistään huolimatta vielä keskuudessamme, se vaan on niin ihana. Pieni Suuri Persoona.

Onnea Tiuku!

Kiitos Marja!

2010

2010-12-30T21:08:00.003+02:00

Vuonna 2010 rakas aviomieheni toteutti elämäni suurimman haaveen ja osti meille pienen hevostilan Teiskosta. Saimme omat hevoset kotiin - ja pari vierastakin. Ja niin paljon muuta.

Seuraavassa esittelen perheemme sellaisenaan kuin se nyt on. Vuoden 2010 toiseksi viimeisenä iltana.

Minulle kaikista tärkeimmät: aviomies ja poika.

Peipot Juan (harmaa) ja Curro ovat keskuudessamme jo neljättä vuotta.

Kesäkuun alussa seuraamme liittyivä marsupojat Musti...

ja Möykky. Mainittakoon, että marsuilla on hieno Sarmatian-kasvattajanimet, joita minun on niin vaikea muistaa. Ne kun ovat näin kotoisasti vain Musti ja Möykky. :-)

Fitipupu <3 (Fidel Saknussen) oli kolmas Elämäni Hevonen, ehkä se kaikista eniten Elämäni Hevonen. Suru on vieläkin suuri, vaikka Fiti siirtyi autuaammille laidunnusmaille jo heinäkuun lopussa. Ei päivää ilman ajatusta ihanasta Fitistä.

Hipsu (Highland Hippy) tuli täyttämään aisojen välin Fitin kuoltua. Hieno, ehkä maailman kiltein ja fiksuin 2-vuotias tamma. Ihana!

Hemu (Ponikujan Hazard, kuvassa vas.) on ollut meillä jo yli vuoden, ja elokuussa Hemun kaveriksi meille muutti Hiluri (Gläntans Philur), jonka omistaa Outi Viitala. Meidän pienet suuret ponit on kyllä ihan huiput!

Pikkuinen Peppi (Touch Me Now) ja äitinsä Myy (My Lilac) muuttivat Teiskoon jossain vaiheessa syksyä (olisko ollut syyskuussa?). Mylperi hoiti äitihommansa ja lähti takaisin omistajallensa ja varsoo ensi kesänä Uno Di Jesolosta. Peppi jatkaa kasvuaan meillä ja ihastuttaa hurjan kovalla mutta nöyrällä luonteellaan. Peppi on niin mahtava! Pepin omistaa Anna Mäkelä.

Syyskuun alussa ajoimme Fitin synnyinkotiin, josta olimme jo kesäkuussa varanneet varsan. Niin Inkeri (Ingrid Saknussen) muutti meille. Inkeri on huipputyyppi, joka ei jätä mitään ajatukseen vaan toteuttaa myös minun suunnitelmani ennen kuin itse ehdin! Mahtava, ihana, auttanut huisisti toipumaan Fitin menetyksestä. Ensimmäinen tamma-Elämäni Hevonen. Kuvassa kasvattajista Hanna Falin.

Ja onhan meillä Moonakin (Heather Mountain), jonka omistamme Annan kanssa puoliksi. Moona sai syksyllä uuden mahdollisuuden ja vältti Vammalan reissun, nyt sille suunnitellaan astutusta keväällä, ori vielä pohdinnassa.

Jussi (Ranch Fury), kotiutui joukkueeseemme helmikuussa. Jussi on ravihevonen, josta sukeutuu ajan mittaan upea ratsu. Jussi osaa jo yhtä ja toista ja oppii koko ajan uutta. Joulun aikaan Jussi sai yhden omistajan lisää, kun viidennes siirtyi Tuire Siikalan omistukseen (kuulemma se osa minkä päällä on satula :-)). Tuirehan se on Jussia opettanutkin! Takasimme samalla, ettei Tuire ainakaan muutamaan vuoteen häviä elämästämme. ;-)

Suomenpienhevonen Humina (Haaveen Humina) tuli lokakuussa kasvattajansa Anni Tarpilan kanssa ja valtasi sydämemme. Huminalla oli vain vakava sieni- ja bakteeri-infektio eikä hevospolo voinut kovin hyvin tullessaan, mutta Annin sitkeällä hoidolla Huminasta tuli terve ja pirteä pikku polle. Humina siirtyi joulukuun alussa Annan omistukseen, ja Anna on aloittanut heponan kanssa jo ajoharjoittelut. Humina on ihana.

Tämä söpöliini tässä on Veera...

ja tämä on Viiru. Kissasiskokset muuttivat meille koulujen alettua elokuussa. Nuoresta iästään huolimatta (synt. 5/2010) ihan huippuammattilaisia hiirikissoja!

Kolmas kissamme on Rane eli Rauno eli Ransu, joka luulee meidän ostaneen kissan ja saaneen hevostilan kaupan päälle. Rane on meidän sisäkissa (taloa hankittaessa Ransu oli ulkokissa - kuulemma :-D). Uuninpanko vaan puuttuu, kissa siihen makoilemaan olisi! Kuvan otti Tuire Siikala.

Ja tietenkin meillä ovat vielä Tiuku (Nallenevan Tuulikello) ...

ja Onni (Nallenevan Ikuinen Laulu). Iki-ihana gööttini, joita ilman elämä olisi niin kovin hiljaista (sanan kaikissa merkityksissä) :-D.

Perheeseen kuuluvat myös synnyinkotini perhe, Jyrkin lapsuudenperhe ja lapset sekä heidän ystävänsä ynnä kaikki meidän ystävät, jotka tekevät elämästä ihanaa myös silloin kun usko siihen alkaa loppua. Kiitos kun olette olemassa!

Lopuksi vielä maisema, jossa sieluni lepää. Näkymä tallin pihasta.

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

Isä ja Poika

2010-12-06T21:37:00.000+02:00

Itsenäisessä Suomessa Tampereen Teiskossa 6.12.2010.

Tiukun debyytti veteraanina

2010-10-01T19:22:00.000+03:00

... meni hienosti! Huolimatta siitä että Tikellys ravitsi itseään hevosten Prix-rehulla edellisenä iltana reippaamman kautta. :-)

Kotiintuomisiksi saatiin hieno ruusuke ja ihan valtavan iso pokaali.

Kuva: Tuire Siikala

Tässä Tanya Ahlman-Stockmarin arvio meidän ihanasta akkeliinista:

Erinomaisella ulottuvuudella liikkuva, kaunislinjainen narttu. Ihastuttava pää ja ilme. Upea eturinta. Erinomaiset, suorat eturaajat. Kokoon sopiva runo ja raajaluusto. Rodunomaiset tasapainoiset kulmaukset. Oikea ylälinja. Hyvä lihaskunto. Kauttaaltaan tasapainoinen kokonaisuus. pn2 ROP-VET.

On siis melkoisen kaunis koira huolimatta tiputuksen jälkeen vielä aika karvattomista etujaloista ja edellisiltana hankitusta masusta. Vähän kyllä huolestuttaa tuo maininta suorista etujaloista.... ;-)

Toisaalta, mitä vaan tuomarit ikinä Tiukusta keksiikin sanoa, se on meille aina Maailman Ihanin ja Kaunein Gööttityttö. :-)

Pupu on poissa

2010-07-29T20:26:00.001+03:00

Fitipupu

- Fidel Saknussen -

3.5.2007 - 29.7.2010

Elämäni Hevonen nukkuu nyt ikiunta.

Juhannusta

2010-06-25T20:12:00.000+03:00

voi viettää näinkin. :-)

Kun Moona oli astutettu kuvan kauniilla Monster of Speedillä,

lähdimme viemään Fitipupua laitumeen. Siellä se saa parhaiten ja parasta ruokaa (jotta lihoisi vaikean kevään päälle). Kaatosade iski kun laitettiin aitoja, mutta Fidel ei sateesta piitannut.

Fiti mutusteli maukasta heinää eikä ensi tutustumisen jälkeen liioin välittänyt seuralaisistaan Myystä ja Pepistäkään.

Tuomaan mielestä Myyn varsa Peppi on ihana, ja tottahan se on. :-)

Jos Fidel ei vielä luule olevansa taivaaassa, niin viimeistään kun Moona tulee takaisin laitumelle Fitin viereen. Moonahan on Fidelin Suuri Rakkaus <3.

Poika ja marsut

2010-06-19T13:05:00.005+03:00

Poika sahaa tässä marsujen ulkotaloon seinää."Äiti varo, kohta tästä putoaa tosi tosi tooosi iso pala!"

Sitten siivotaan marsujen häkki. Kun äiti puhdistaa, poika leikkii marsujen kanssa sängyllään. Musti, marsuista arempi, antaa pojan nostaa itsensä syliin. Tutustutaan. (äiti valvoo.)

Sitten poika lukee marsuille kirjaa. "Äiti minä luetan Mustille ja Möykylle ja ne tykkää kovasti tästä Peppi-sadusta!"

Kun häkki on pesty, marsujen on aika päästä koekäyttämään uutta ulkotarhaa, joka näyttää tältä.

Ja marsut ulkona näyttävät tältä.

Lähikuva Mustista (Möykky pysyttelee toistaiseksi talossa).

Oli hevonen.

2010-06-09T16:30:00.000+03:00

Oli hyvä ajotie.

Ja kaiken piti mennä niin kuin yleensä: hevonen vetää kärryjä hyvällä ajotiellä.

Joskus sitä tähdet eivät vain suosi ja käy niin, että kesken lenkin (onneksi vain 2,5 km päässä tallista) kärryt hajoavat ja hyvällä ajotiellä kävelee kuski ja hevonen rinta rinnan.

Kärryjen kotiin kuljettamiseen tarvittiinkin sitten useampi hevosvoima. (vastaantulevan rekkakuskin ilme olisi pitänyt saada talteen!)

Musti ja Möykky

2010-06-07T09:05:00.000+03:00

He ovat saapuneet. Tässä riemukas ensitapaaminen kasvattajan luona Kauhajoella.

Pian saapuvat

2010-05-29T13:14:00.000+03:00

... uudet pienet perheenjäsenemme, jotka ovat saaneet kutsumanimet

Musti

ja Möykky.

Kuvat on ottanut poikien kasvattaja Sarianna Ketola.

Ilon ja surun viikko

2010-05-08T09:56:00.000+03:00

Iloa meille toi Fidel, joka valjastettiin ensimmäisen kerran kaksi kuukautta sitten sattuneen aika pahan onnettomuuden jälkeen. Poika tallusteli todella iloisena ja innoissaan metsätietä pitkin, nautti silminnähden vähintään yhtä paljon kuin omistajansa.

Suru-uutinen kantautui Säkylästä, missä Tiukusen äiti, ihanainen Sasu on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Otamme osaa Marjan suureen suruun, tulemme aina muistamaan Sasua hymyssä suin. Sasu ei ollut ainoastaan jumalaisen kaunis, se oli myös viisas, lempeä ja hassunhauska.

Äiti ja tytär Marjalla noin vuosi sitten.

Onnin vuoro

2010-03-22T21:06:00.002+02:00

... vastata haasteeseen, jonka se sai Norjan Prinsessa Akikolta (joka muuten on kahden ihanan pojan tuore äiti!):

Etsi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi.

Tässä kuvassa Onni elää toista talveaan, vuosi on 2002. Olemme harjoitelleet toisten koirien kohtaamista, ja nyt on aika levähtää hetki ja olla vain koira. Näin hyvin se onnistui! Onni pyytää lisää namia, koska se nyt vain maistuu niin hyvälle.

Näitä Onnin oppivuosia on aika kiva nyt muistella, kun Onni on piakkoin yhdeksänvuotias. Vieläkin on työtä ohitustilanteissa, eikä tilannetta yhtään helpottanut tammikuinen ison koiran puru, jonka jälkiä korjattiin tikeillä. Silti, verrattuna talveen 2002, Onni on kuin eri koira: verrattuna kuvan nuorukaiseen nykyinen Onni uhkuu itseluottamusta, rauhaa ja jopa - usko tai älä! - viisautta!

Onni tulee päivä päivältä ihanammaksi. Edelleen on mörköjä tien päällä, mutta vastaehdollistamisen tulokset näkyvät ja useimmiten saan kulkea ylpeänä pienen miehen kanssa - haukkukaa te muut vain, minä poika marssin tästä vain ohi.

Jos nyt olisi niin hullusti, ettei joku tietäisi että Onni on Suuri Opettajani, niin tiedoksi se tässä. Ilman Onnia ja Vaikeuksien Vuosia (unohtamatta tietenkään Lukemattomia Iloja myös niinä vuosina) minulla olisi tuskin aavistustakaan siitä, mikä koira on. Onnin myötä aloin opiskella koiraa, ja innostuin laajemminkin eläinten sielunelämästä. Toisaalta elo eläinten kanssa olisi helpompaa, mutta nyt pystyn varmasti antamaan jokaiselle Elämäni Eläimelle paremman elämän. Ainakin uskon niin.

Tämä Onnista tällä kertaa. Haaste lähtee seuraaviin blogeihin:

- Outin Bellalle, koska Bella on kokenut myös huiman henkisen muodonmuutoksen ja on sillä lailla onnellisesti oikein ymmärretty koira;

- Hertalle Titan kotiin, koska se on niin söpö ja Jullen lapsi;

- Iitulle Nallenevalle, koska hän on punainen, kaunis ja ennen kaikkea Onnin ainokainen sisko;

- Jännälle ja Lilille, jotka ovat ihania koiria ja esiintyneet tahoillaan - ja nykyään yhdessä - edukseen niin monessa ja tehneet upeaa peeärrää rodullemme.

Haaste

2010-02-25T15:19:00.000+02:00

No niin, kuva jota heti ajattelin on kaivettu esiin ja voidaan vastata haasteeseen, jonka meille heitti The Sasu Nallenevalta. Se kuuluu näin:

Tässä on The Sasun tytär Tiuku ekaa kertaa mätsärissä meillä ollessaan (Tiuku oli ollut meillä parisen kuukautta), kuvan otti Maikku (Påfs). Kuvanottohetkellä eletään vuoden 2002 marraskuuta ja Teivon raviradalla pidettiin match show. Silloin 11-kuinen Tiuku sai punaisen nauhan kotiin viemisiksi. Kotimatka tehtiin bussilla, koska silloin meillä ei ollut vielä koirienkuljetusvaunua (ooppeli). Muistan olleeni melko hikinen täpötäydessä linja-autossa toppavaatteissani pieni iso koira sylissäni. Ja muistan että koira hurmasi kanssamatkustajia minkä ehti.

Päivä oli pitkä, koska mätsäreissä tapaa täällä päin olla julmetusti koiria, mutta Tiukunen jaksoi hienosti. Haukkui taatusti tosi paljon, hyvät tavat liittyivät joukkoomme myöhemmin. :-)

Kaivelinpa tuossa nuo valjaatkin laatikosta, ajatella että ovat joskus mahtuneet Tiukulle!

*****

Ja kuin tilattuna jatkona tälle tarinalle posti toi tänään tällaisen.

Ylempi kuva aloitti sen minkä tämä todistus tavallaan päättää: Tikellyksen pitkän mutta sitäkin hauskemman näyttelyuran. Enpä olisi koskaan arvannut, että tällainen paperi meillekin joskus tulee, mutta Tiuku on ollutkin aina täynnä yllätyksiä. Umalla on myös ollut näppinsä pelissä; hän sanoi että Tiuku on kaunis ja siitä tehdään inttivalio. Kiitos, Uma, sinne jonnekin!

Selvennyksen vuoksi vielä, Onninmaa proudly presents:

Siinä se on, mustaa valkoisella. :-)

Ja juu, haaste laitetaan eteenpäin seuraaville huipputyypeille:

Ihana Romulus

Onninenkeli Titta

Norjan Prinsessa Akiko

Maikun Elsa-prinsessa

Saksanpaimenkoira Vappu (alkaisko sielläkin blogissa pikku hiljaa tapahtua... :-D)

P.S. Kyllä me vielä veteraaniluokassa debytoidaan, mutta unohdin taas ilmoittautumisen. Ei juhlita Tampereellakaan, Marja. :-I

Jussi

2010-02-20T17:09:00.002+02:00

on kuvan komistus: iso, musta, ihan mahdottoman kiltti ja niiiiiiiin ihana.

Ja nyt on käynyt niin, että Jussista taitaa tulla meidän.

Ratsuksi, harrastukseen ja ennen kaikkea kaveriksi.

Haave joka toteutui

2010-02-07T10:54:00.005+02:00

Viikko sitten sunnuntaina Pariisin Vincennesin raviradalla juostiin Prix d'Amerique -kilpailu, joka on maailman ehkä toiseksi suurin ravilähtö amerikkalaisen Hambletonian jälkeen. Ja viikko sitten sunnuntaina pääsin paikan päälle katsomaan, miten ranskalaiset järjestävät upean ravitapahtumansa - ja ennen kaikkea niitä upeita hevosia!

Ravit avattiin amerikkalaisittain cheerleader-puujalkaukkoryhmällä, näyttävää! (ja ihan oikeasti, cheerleaderit olivat koko päivän pikkupikkumekoissaan, vaikka lämpötila huiteli nollan nurkilla.

Ravien aluksi saimme nauttia ranskalaisesta montesta. Tämän lähdön voittaja kuittasi 55 000 euroa, mutta ensin piti ravata 2850 metriä aikaan 1.14,2. Melko haipakkaa!

Ranskassa ravitouhu on yleisöystävällistä. Lämmittelyn aikana hevoset "esitellään" katsojille ajamalla ne aivan aidan viertä muutamaan otteeseen. Ruotsalaisille iso plussa myös huumorista, jota voi vähän paremman hevosen (vs. 2 133 811 euroa) harrastaa yleisön iloksi. Tässä päälähdössä juossut (ei sijoittunut) Opal Viking viikinkiasussaan.

Päälähdön esittely oli oma lukunsa, ja ennen esittelyä ihailimme 34 ratsukon täydellisyyttä hipoavaa katrillia. Tässä ratsukot saapuvat etusuoralle.

Sitten itse asiaan: 500 000 euron ykköstä tavoitteli 18 hevosta, jotka kiitävät tässä ensimmäistä kertaa etusuoralla. Ranskalaiseen ajotyyliin kuuluu myös ajaa koko matkan hevosta säästelemättä. Vain yhdessä päivän yhdeksästä lähdöstä tapahtui niin suomalainenkin asia, että vauhtia vähän hiljennettiin takasuoralla. Se oli 3-vuotiaitten lähtö se. Muissa lähdöissä hevoset paahtavat täysillä lähdöstä maaliin. Hylkäyksiä tuli huomattavasti enemmän kuin meidän raveissa, mutta hylkäykseen riitti, että laukkasi. Käsitteet pitkä laukka tai liiat laukat ovat ilmeisesti tuntemattomia. Hylätyt saivat ajaa maaliin, ja moni niistä tekikin huiman esityksen - pelaajat tietenkin laittavat muistiin!

Ja tässä sitten maalian lähestymässä yllätysvoittaja Oyonnax, joka sai ihannejuoksun toisessa parissa kolmantena (juoksivat kolmea rataa rinnakkain), loppukaarteessa avautui kirikolo jota tämä In Love With Youn 8-vuotias poika ei jättänyt käyttämättä. Voittoaika huima 1.12,4/2700 m. Hevosen ennestäänkin kiitettävä 800 000 euron tili karttui 500 000 eurolla.

Voittajaesittelyssä.

Ja tässä tehtävä: etsi voittaja! Kuten kuvasta näkyy, Prix d'Ameriquen voittajaa juhlitaan niin kuin suurta sankaria kuuluukin. Sekunneissa rata oli mustanaan valokuvaajia, toimittajia ja faneja. Mitähän se hevonen itse mahtoi tästä kaikesta tuumata!

Prix d'Amerique ja koko Pariisin matka olivat kerta kaikkiaan ihana kokemus, toivottavasti pääsen joskus uudelleenkin. Ensin kai pitää tosin toteuttaa toinenkin ravihaave ja käydä Solvallan Elitloppetissa...

*****

Ja tässä Annalle vielä rautiaita. :-)

Päälähdössä juossut sukkajalka One du Rib (1 606 540 e).

Ja tässä 3-vuotislähdön Terre Rouge (33 620 e).

Ja tässä samasta lähdöstä Trinite des Vals (48 120 e).

Ja tämä komistus taas on, samasta lähdöstä niin ikään, Tiesolo d'Occagnes (36 470 e).

Hyvä hetki

2010-01-03T11:14:00.003+02:00

...muistella viime vuotta.

Tuomas

..muuttui pienestä pojasta isoksi pojaksi. Ainakin omien sanojensa mukaan. Mutta pakko niihin on yhtyä, sillä poika oppi viime vuoden aikana puhumaan pitkiä lauseita, hahmottamaan abstraktejakin asioita, ajamaan potkupyörää, värittämään värityskuvia ja niin paljon muuta. Tuomaasta on myös kasvamassa hieno hevosmies, joka ymmärtää myös varoa ja olla kiltti hevosille. Tuomas on huipputyyppi!

Tiuku

...jatkoi kauneuskuningattaren pitkää (lue: hitaasti etenevää) uraansa ja sai kuin saikin kolmannen sertinsä huhtikuussa Jämsän ryhmänäyttelyssä. Näin Tiukusta tuli Suomen muotovalio. Elokuussa Tiuku osallistui Baltian voittaja -näyttelyyn Tallinnassa, missä tuomarin mielestä titteli kuului juurikin Tikkelikselle. Samalla kerralla Tiukunen sai myös neljännen cacibinsa, ja täällä sitä edelleen odotellaan kansainvälisen kauneuskuningattaren tittelin vahvistusta. Kuluneena vuonna Tikellys on myös vapauttanut sisäisen paimenkoiransa ja ahkeroi tallilla - loputon sarka, kun hevosia ei vain voisi vähempää kiinnostaa...

Huomenna, 4.1.2010, Tiuku täyttää 8 vuotta.

ONNEA PIENI KULTAINEN TIUKUSENI!!!

Nallenevan tädille kiitokset Tikestä, joka ei koskaan väsy yllättämään kekseliäisyydellään ja suloisuudellaan.
(Ja tiedoksi, että unohdin sitten ilmoittaa sinne Turkuun, joten juhlat siirtynevät Tampereelle, jos täti N on tulossa!)

Onni

...jatkoi viime vuonna minänsä kasvattamista ja vahvisti itsetuntoaan roppakaupalla. Hajuerotteluharjoitusten myötä Onni on oppinut (lisää) kärsivällisyyttä, ja tallitöissä Onnikin on päässyt paimentamaan hevosia ja voittanut hevospelon, joka on vaivannut siitä asti, kun Onni ensi kerran kohtasi hevosia viiden kuukauden iässä. Onni on mitä suloisin ja lämminsydämisin koiraherra, jonka kanssa ei ole ollut eikä tule kahta samanlaista päivää. Kiitos Nallenevalle Onnistakin.

Fiti

...tuli elämäämme syksyllä, ja minä pääsin takaisin rakkaan hevosharrastukseni (ollut tosin joskus työkin :-) ) pariin. Loppuvuodesta Fiti (Fidel Saknussen) siirtyi kokonaan perheemme omistukseen, ja pitkähkön kasvutauon jälkeen oria valmennetaan taas täydellä teholla. Viime maanantaina kävimme ensimmäisellä hiitilläkin ja hyvin meni. Fiti on harvinaisen kiltti hevonen, joka kuuntelee tarkkaan mitä ihminen puhuu. Iso osa Fidelin hyvää luonnetta ja käsiteltävyyttä on kasvattajan ansiota, joka on kohdellut hevosta aina hellällä kädellä ja vaalinut sen hyvää suhdetta ihmiseen. Kiitos Stall Saknussenin väelle maailman ihanimmasta hevosesta!

Hemuli

...on koko perheemme lemmikki. Hemu (Ponikujan Hazard) on suloistakin suloisempi shetlanninponiori, jonka kanssa myös perheen pienin pärjää - vaikka joskus Hemuli ottaakin ja karkaa taluttajalta ja lähtee siitostammoja riiaamaan. Hemuli on opetettu ajolle, ja se on varsin reipas nuori mies kun pääsee kärryjen eteen. Hemusta tulee raviponi, jos ei kasva liian isoksi. Tositoimiin päästään sitten parin vuoden päästä, Hemu kun on vielä niin pieni. Ja jos raviura ei poikaa viehätä, on sillä aina paikka perheemme lemmikkinä ja lasten ratsuna. Hemu on jotain mahtavan ihanaa, se on kerta kaikkiaan hurmannut myös minut. <3

Lisäksi tallissa on Jewe (Yewel Summerland) ja Otto (Totokas), joista perheellämme on omistusosuus. Jewe astutettaneen keväällä, jotta saa toipua rauhassa hankosidevammasta, joka sillä oli jo talliin tullessaan, Otto on jo ehtinyt juosta kilpaakin, mutta viime vuodet se on ollut harrastushevosena. Nyt innostuimme kuitenkin valmentamaan sitä taas, kuka ties Otto nähdään vielä radoilla!

Ystävät

Kiitos kaikille ystävilleni vuodesta 2009! Ilman teitä elämä olisi niin paljon tyhjempää ja yksinäisempää.

Uma

...otettiin täältä liian aikaisin, ja hän on joka päivä mielessämme. Tuomas puhuu Umasta tämän tästä ja pohtii minkälaista siellä Uman taivaassa on. Minulle on kovin vaikeaa päästä kalliin ystävän poismenon yli, ikävä on valtava. Elämässä tapahtuu niin paljon asioita, jotka haluaisin jakaa Uman kanssa. Ja Umalta voi aina kysyä neuvoa kun jossain asiassa ei vain päässyt eteenpäin. Surussa ja ikävässä olen myös iloinen, että sain olla Uman ystävä ja ehdimme kokea yhdessä paljon. Muistot kulkevat aina mukanani.

Mutta Uma ei varmasti haluaisi meidän murehtivan vaan jatkavan kauniin ja hyvän näkemistä missä kuljemmekin. Kunnioittakaamme Uman muistoa muistamalla, kunnioittamalla ja auttamalla toisiamme.

HYVÄÄ JA ONNELLISTA ALKANUTTA VUOTTA 2010!

Me käymme joulun viettohon...

2009-12-21T06:59:00.002+02:00

Pikkupojat

2009-10-15T13:52:00.002+03:00

"This could be the beginning of a beautiful friendship."

Hevosia ja metsälenkkejä

2009-09-29T14:58:00.003+03:00

Lienee taas aika päivitellä Onninmaan kuulumisia, ainakin siksi paljon on kyselty ollaanko vielä!

Jo vain, mutta nykyään niin paljon tallilla ettei enää joudeta koneella juuri istumaan vapaa-ajalla. Syy tallilla oloon on tässä:

Kuvan komistus on nimeltään Fidel Saknussen. Fiti on 2-vuotias ravihevonen, luonteeltaan kuin ihmisen mieli ja ravikin luistaa. Toistaiseksi tosin otetaan aika rauhallisesti, Fiti kun kasvaa juuri nyt melko kovaa vauhtia.

Fidelin myötä olen päässyt takaisin hevostelemaan, joka oli merkittävä osa lapsuuttani ja ammattikin lähes neljän vuoden ajan ennen akateemista uraa (hehheh).

Vielä pari kuvaa Fitistä, kuvaajana Tuire Siikala.

Onni ja Tiukukin ovat saaneet tallilla päästää sisäiset paimenkoiransa valloilleen, samalla hevoset oppivat sietämään kaiken maailman jaloissa räksyttäviä otuksia. Tallimme asukit ovat kyllä fiksummasta päästä, eivät juuri jaksa pötkylöistä välittää! Kuvassa yksivuotiaat ratsu Roi ja raviponi Hazard.

Muutenkin ollaan nautittu syksyn saapumisesta muun muassa metsässä kuljeskellen ja vähän jotain on poimittukin. Useimmiten suoraan suuhun... Tuomas tulee äitiinsä ja tykkää kovasti samolla tiettömillä taipaleilla - hyvähyvä! Kukaties saan Tuomaasta vielä hyvän vaelluskaverin kun pikkasen vielä kasvaa.

Kukkuu!

Tässä ollaan kuitenkin metsätiellä, ja vauhtia välillä niin paljon ettei äiti meinannut perässä pysyä!

(tai no, perässähän aina pysyy...)

Mukavaa syksyn jatkoa itse kullekin Onninmaahan sattuneelle kulkijalle!

Baltian valloittaja, kansainvälinen kaunotar

2009-08-25T08:58:00.019+03:00

Viime viikonloppuna tehtiin Tumpin ja Maijan kanssa retki Tallinnaan. Perjantaina shoppailtiin ja katseltiin kaupunkia, lauantaina ja sunnuntaina käytettiin Tiuku (kuvassa vas.), Pipa (Maiskis Vivian, kuvassa keskellä) ja Jilla (Cefeus Jillaroo) näytillä Baltian voittaja -näyttelyssä.

Asuimme todella hienossa huoneessa Viru-hotellissa, luulen että Tuomas toivoo tällaista jatkossakin:

Korkealle on pojan mieli, ja oppihan se sinne kiipeämään ihan itsekin. Lauantaina näyttelyyn osallistuivat göötit ja olivatkin tuomarin mieleen. Tiuku oli toisen kerran elämässään rotunsa paras ja sai mukaansa Baltian voittaja -tittelin sekä kansainvälisen muotovalion titteliin oikeuttavan cacibin. Sen neljännen ja viimeisen! Eestin muotovalion arvoon oikeuttavan sertin sai Pipa, Tiukunenhan sai sellaisen jo edellisellä Viron reissullaan puolisentoista vuotta sitten.
Kuvassa Maija ja Tikellys yksilöarvostelussa.

Pipasta en valitettavasti saanut hyvää kuvaa kehässä, sen verran kaukaa yritin kuvia ottaa. (selvästikin pitäisi hankkia se parempi kamera...) Tiukunen käväisi myös ryhmäkehässä, jossa irlantilainen tuomari kävi neljästi katsastamassa isompien rinnalla tyynenä poseeravan pikku pihakoiramme. Tike kipitteli kehästä ulos palkinnoitta, mutta enemmän kuin sijoitus meille merkitsee sen todella upea käytös kehässä! Ihan kuin ammattilainen.

Sunnuntaina oli Jillan vuoro valloittaa Baltia, ja kotiin tuomisiksi Jilla sai serti-, cacib- ja rop-ruusukkeet sekä Baltian voittaja -ruusukkeen pokaaleineen. Jilla onkin todella hieno kelpie, myös tarkkasilmäinen Tuomas ihastui Jillaan. Puhuu tästä alati, mm. "onkohan Ijjaruu jo nukkumassa?" "kyllä Ijjaruukin on syönyt." "Ijjaruu meni omaan kotiin." Kai se on pakko Tuomaalle joskus kelpie hankkia (niin vastenmielistä kuin se olisikin, heh heh). Tässä Maija ja Jilla ja liehuvat ruusukkeet ennen rop-kehää.

Näyttelypäivät ovat pitkiä, lauantainkin venyttiin aamuyhdeksästä iltaviiteen. Kaksivuotiaalle aika voisi käydä pitkäksi, jos se ei keksisi tekemistä. Liukumäki on siellä missä voi laskea, sanoo Tuomas.

Äitin kameralla voi kuvata tapahtumia ja tehdä taidetta. Kaksi seuraavaa kuvaa Tuomaan ottamat.

Koiranäyttelyissä on kiva katsella myös muita rotuja. Lapsen suusta tulee myös hauskoja kommentteja. Basset ei niin kauheasti vakuuttanut kaksivuotiasta kauneudellaan, kuvan isovillakoiralla oli "isot kengät".

Omaan esitykseensä valmistautuvalla vanhaenglanninlammaskoiralla oli Tuomaan mielestä "tooki tooki tooki iko tukka" (tosi iso tukka).

Tiken ryhmän voittaja kuvattiin jo etukäteen, se kun istui sopivasti meidän vieressä. Koira olisi varmasti ollut kaunis myös ilman turkkilakkaa, josta mekin saimme osamme...

Ja speciaalina Tuirelle shibojen paras, rotua tuntemattomankin mielestä tosi kaunis uros.

Kiitos Maija kun houkuttelit (tosi vaikeaahan se olikin!) mukaasi Tallinnaan! Reissu oli kaikin puolin onnistunut - nyt on kiva odotella seuraavaa sitten taas (Tike ei ole lähdössä)!

Ja sitten tähän loppuun vielä kuva tuoreesta Baltian voittajasta pitkän päivän iltana hotellissa.
Onninmaa proudly presents: pn1 cacib ROP Baltic Winner NALLENEVAN TUULIKELLO

Tuomari Wera Hubenthalin arvio Tiukusesta:
Excellent size and type. Feminine head. Excellent neck. Well developed body with good forechest. Nice bones and angulations. Moving very well. Excellent coat and temperament.

Oli kehunut vielä suullisesti Tikellyksen hienoja muskeleita, tytär äitinsä jalanjäljillä... :-)

Appropo Tiukun äiti... On paikallaan taas kiittää Nallenevan tätiä, kun aikoinaan uskoi huostaani tällaisen timantin. Samalla voi tietenkin kiittää Marjaa myös Onnista, joka on Suuri Opettajani mitä koirana olemiseen tulee. Ja ilman Onnia ei olisi Tiukuakaan.

Tiukusen kansainvälisen muotovalion arvo, joka sitten joskus vahvistetaan, omistetaan Umalle, jota ilman meillä ei olisi ollut niitä kolmea ensimmäistä cacibia. Umalle kiitos pilvien taakse, kun teit sen mahdolliseksi.

Elämä jatkuu

2009-08-04T12:28:00.004+03:00

Sunnuntaina oltiin mustikassa. Tumppi ja mummi katosivat kameralta piiloon, mutta todisteeksi kelvannevat myös todelliset ammattilaiset työssään.

Muistoissamme

2009-07-14T21:19:00.014+03:00

Ystävämme Uma Aaltonen

Kiitos, Uma, niin paljosta.

Olisimme pitäneet Uman vielä paljon pidempään.

Heinäkuu hiipi kuin varkain

2009-07-02T22:05:00.010+03:00

Kampylobakteeri kyläili ja taisi jo lähteä, nyt jaksaa pikaisesti päivittää kesäkuun lopun tapahtumia Onninmaassa.

Riikan reissun jälkeen ollaan nautiskeltu Suomen suvesta. Tai kävinhän Tallinnassa kasvinkumppanini kanssa juhlistamassa 30-vuotista ystävyyttämme. Pari päivää nauruterapiaa - tai pikemminkin kikatusterapiaa - parhaimmillaan! Löysimme kuitenkin Viron kilteimmän vanhan miehen, hänet löytää vanhasta kaupungista lankakaupasta. Möi meille kummallekin pussilliset ihanaa italialaista neulelankaa alle puoleen Suomen hinnoista! Oli se kiltti kyllä muutenkin kuin vain hinnan vuoksi, vei meidät myymälän varastoon (neulojan taivas!), jos sieltä vaikka olisi löytynyt vielä joitain kivoja lankoja (ja löytyikin, rahavarantoni vain ovat kovin rajalliset). Suosikkitoriltani Baltianaseman vierestä löydettiin kivaa pientä kotiintuomista tavallisille tallinnalaisille tarkoitettuihin hintoihin ja ennen kaikkea mansikoita ja kirsikoita. Niitä ja tietenkin virolaisen kondiittoritaidon eksemplaareja maisteltiin puistossa, jossa muuan lokki eläytyi patsaanjatkeeksi.

Tallinnan jälkeen yritin rääpiä gradun teoriaosan loppuhuipennusta, laihoin tuloksin. Tumppikin sairastui sitkeään kuumeeseen, ja juhannusta vietettiin rauhaisasti kotona. Paitsi käytiin lapsuuteni uimarannalla Tampereen Niemessä juhannusjuhlilla tervehtimässä yllä mainittua ystävääni perheineen. Ihan pikaisesti vain. Sieltäkin tuli kuvia, kun Tuomas juoksenteli lätäköissä, mutta kännykällä. Enkä minä osaa sovittaa yhteen tietokoneen ja kännyn bluutuutteja...

Juhannuksen jälkeen kävin Tuomaan kanssa Umalla. Visiitin tarkoitus oli löytää Tumpille Mannasta (maailman ihanin kirppis) vaatteita sekä käydä tervehtimässä suomenhevosori-ihanuutta Linkkeriä. Linkkerin kotona asuvat myös schäfer Mocka ja göötti Juttu, joista jälkimmäisen on moni nähnyt pikkupoikana Uman mukana myös telkkarissa visailemassa.

Ensin juotiin raparperipiirakkalimut Mockan ja Jutun sekä talon emännän seurassa Tumpin juoksennellessa ympäri pihaa riiviöissään. Sitten otimme pojalta kengät pois, jotta tuo ei singahda oriin tarhaan. Kiltti hevonen, mutta tottumaton Tuomaan kaltaisiin kauhioihin. Juttukin näyttää saaneen tarpeeksi, vaikka Pikkumies tässä vasta tarkistaa, että kaikki varpaat ovat vielä matkassa.

Linkker on todella komea. Luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa. Huimaavan pitkä harja taitaa olla paras pitää leteillä kotioloissa, mutta sopii se näinkin.

Ja tässä poseeramme Linkker-herran kanssa. Kuvassa taka-alalla samana päivänä saapunut tamma, jonka tarhasta on suora pääsy oriin tarhaan (punaisen suojan kautta). Herrasmiesori kuitenkin jättää tamman rauhaan ja keskittyy ihmisvieraisiin, kunnes aika on sopiva. Uskomaton!

Mainittakoon, että Linkker on meille vähän niin kuin sukua. Kun 2.6.1983 aloitin siskoni ja kahden kaverimme kanssa raviharrastuksen (pyöräilimme ympäriinsä etsimässä hoitohevosia ja löytyi!), toinen hoitohevosistamme oli Liina. Vekun-Liina, jota kotona Liinaksi kutsuttiin, on samasta emästä kuin Mikker, joka taas on Linkkerin isä. Siksikin oli ilo ja kunnia päästä hevosmaailman gentlemannikomistuksen kanssa samaan kuvaan.

Ja niin siinä tämän vierailun jälkeen kävi, että kesäkuu tuli elettyä ja yhtäkkiä olikin heinäkuu. Kuunvaihde meni minulta pikkaisen himmeissä tunnelmissa tippaletkun jatkeena. Paljon kivaa on kuitenkin suunnitteilla ja toteutuukin, jos vain terveinä pysytään.

Riikaa Tuomaan silmin

2009-06-09T14:43:00.008+03:00

Käväistiin viikonloppuna Riikassa, matkalla mukana tällä kertaa Tuomas, iskä ja äiti. Tätä Tuomas odotti ehkä eniten: Matka oli ehkä erilainen aikuisille, mutta minä opin näkemään kaupungin myös 2,5-vuotiaan silmin. Tältä se näytti:

Hotellin lähellä oli maailman hienoin leikkipuisto. Ainakin jos Tuomaalta kysytään.

Leikkipuistossa ja muuallakin kaupungissa sai ruokkia lintuja. Tuomas jakoi keksinsä.

Latvialaispulut ovat kesympiä kuin suomalaiset sukulaisensa.

Torilta etsittiin (ja löydettiin) Tuomaalle sandaalit, mutta pojalla itsellään oli mielessä makeat mansikat.

Vanhassa kaupungissa...

ja vapaudenpatsaalla.

Tumppi on edelleen mahtava reissumies. Lentokoneessakin oli vain sitä hauskempaa mitä enemmän konetta tärryytti. Tuomas oppi, että "enkoko on pums pums krii" eli kun lentokone laskeutuu se ensin vähän hypähtää ja sitten lyödään jarrut pohjaan kriik. Voi sitä riemua!

Kaksia marjoja ja sertijuhlat

2009-05-22T14:42:00.006+03:00

Eilen Onninmaan väki ajeli Säkylään Nallenevalle. Nallenevahan on juuri se paikka, missä Tikkelis ja Onnipöö ovat saaneet alkunsa. Onneksi.
Meillä oli monta syytä juhlaan: Tiken valioituminen sekä Onnin ja pentuesisarusten synttärit ynnä Huben ensimmäinen serti. Paikalle olivatkin saapuneet myös Onnin veli Voitto ja Ekku-eno ihmisperheineen sekä Rauängin perhe mukanaan lapset Anni ja Pyry sekä göötit Ransu, Kerttu ja Hubbe.
Nallenevan blogissa on kattavampi esitys päivästä, joten tässä vain pari kuvaa. Aloitamme aiheella kaksi marjaa:

Synttärisankarit Onni (oik.) ja veljensä Voitto...
sekä Tiuku ja äitinsä Sasu.

Tämä kuva on pakko laittaa, sillä Tiuku ei pahemmin juuri nöyristele - paitsi äitinsä edessä (varsinkin jos äitillä on luu).

Mutta kyllä Tikkelis pääsi loistamaan myös juhlittuna päivänsankarina. Tiukun juhlan kruunasi kuvaus - Tikehän tunnetusti rakastaa poseeraamista:
Nallenevan Tuulikello sekä valioitumisen tiellä saadut sertit, cacibit ja pokaalit.
Kiitos Marjalle kun järjesti juhlat, ja kiitos kaikille mukana olleille tosi tosi tosi mukavasta iltapäivästä!
Erityiskiitos Hannalle, joka viihdytti ja hoiti lapset!
Ihan luksusta. (niin kuin Nallenevalla tapaa olla)

Onnipöö 8 vuotta!

2009-05-21T08:52:00.003+03:00

Kuvan 1,5-vuotiaasta hurmurista on tullut virallisesti veteraani, mutta se ei kyllä juurikaan missään näy: meno jatkuu ihan entisellään, ja hyvä niin sillä Onni on maailman ihanin pieni suuri gööttipoika!

ONNEA!

Onnittelut myös Iitulle, Aksulle, Eetulle, Pikille ja Voitolle!

Rutiinit pienen lapsen elämässä

2009-05-17T09:06:00.003+03:00

Onninmaassa kyllä tiedetään, miten tärkeitä rutiinit ovat pienille lapsille. Siksi monta kertaa asiasta on kuultu ja luettu. Mitähän kasvatusoppaiden ja -ohjeiden laatijat meistä tykkäisi?

Kuva otettu eilen illalla kello 22.13.

Kuvan kaksivuotias oli jo laitettu nukkumaan, rutiinien mukaisesti, kello 21 aikoihin. Kun äiti söi iltapalaa puoli tuntia myöhemmin, lapsi ilmestyi keittiöön aurinkolasit päässään. Puoli tuntia myöhemmin äiti päätti ottaa lapsen mukaan iltalenkille, sillä kuvassa esiintyvä koira oli jo jonkun aikaa ilmaissut tarpeensa päästä ulos.

Meillä oli tosi kiva lenkki, ja lenkin päälle kaksivuotias meni sänkyyn ja nukahti.

Vappuviikonloppuna

2009-05-04T21:27:00.014+03:00

Tuomaan vappu oli touhukas ja vei voimia. Tässä vappupäiväunille sammuneena. Tyyli lainattu Lilli Buldoggiselta?

Lauantaina Tumppi lähti lomailemaan mummolaan, ja minä suuntasin Saukkolan kurssikeskukseen kovasti odotetulle ympäristökasvatuskurssille. Kurssi täyttikin kaikki odotukset: toiset kurssilaiset huippuporukkaa (lastentarhanopeja, aineenope ja yksi auskukollega Norssilta), kurssin vetäjät Reetta ja Jaana tosi mukavia ja asiantuntevia, kurssin sisältö mielenkiintoinen ja antoisa, unohtamatta tietenkään vegaanikokkimme Kaisan uskomattoman maukkaita eineitä - miten kukaan osaakaan tehdä suussasulavasta porkkanakeitosta seuraavana päivänä järjettömän hyvää leipää! Ja Kaisan pannari... *slurps*

Kermana kakussa vielä käytännön harjoitukset aurinkoisessa säässä. Näissä kuvissa ei muuten leikitä piilosta eikä voida pahoin vaan luupitellaan. Luuppi on lapsuudestani tuttu suurennuslasi, joka saa maailman pienet asiat näyttämään jännittäviltä. Suosittelen kaikille ainakin mullan ja puiden runkojen luupittelua! Samalla voi leikkiä vaikkapa avaruusmatkaajaa, joka rantautuu uppo-oudolle planeetalle ja lähtee tutkimaan ympäristöään...

Tässä on Meeri kertoo omasta luontokolostaan.

Lauantaina kurssille osallistui myös Västä Räkkinen, joka oli olevinaan ihan muina miehinä vain matoja etsimässä, mutta selvästi kuitenkin kuunteli oppeja.

Alla kieltenopettajaharjoittelijoiden näkemys muorimenninkäisen asumuksesta. Löydätkö muorin, joka toivottaa portillaan vieraat tervetulleiksi? Entä portaat, jotka johtavat muorin kukkatarhaan parvekkeelle?

Minkä sinä pitäisit näistä, jos saisit pitää vain muutaman? Teoriaakin opeteltiin ulkona kivojen tehtävien kautta.

Luovuus kukoistaa! Alla kurssilaisten näkemykset ääriökystä ja ääriekosta. Saanko esitellä, P.Orho ja Erkki Erakko:

Kurssin viimeisenä ulkoharjoitteena istuimme kukin taas luontokolossamme kuuntelemassa, katselemassa, haistelemassa ja tuntemassa luontoa. Kamera hyppäsi ruohonjuuritasolle ihan vain näyttääkseen, miltä maailma näyttää sammalen silmin.

Toivotamme kaikille

2009-05-01T12:54:00.002+03:00

ILOISTA VAPPUA!

Kaksi asiaa

2009-04-25T21:31:00.007+03:00

... tapahtui tänään, jotka kertoivat mulle taas pikkasen lisää tästä pienestä pojasta. Kuvassa kuunnellaan musiikkia.

Mulla oli nimittäin klassista musiikkia CD-soittimessa, istuin koneella ja Tumppi touhusi omiaan mun vieressä lattialla. Sitten se jäi paikoilleen, ja mä aloin höpöttää sille, miten lähdettäisiin kaupungissa käymään ja mitä siellä sitten tehtäis, kun Tuomas nousi ylös, osoitti kädellä CD-soitinta ja sanoi "kuunnellaan".
Sitten se tuli pitämään mua polvista (tekee aika usein niin) ja kuunteli tosi keskittyneenä Tsaikovskin toista sinfoniaa c-mollissa.

Toinen, mitä teki ensimmäisen kerran elämässään, oli että kertoi mulle mitä piirsi. Meillä piirretään paljon, mutta koskaan ennen en ole kuullut tekijän itsensä kertomana, mitä viivat paperilla todellisuudessa kuvaavat.
Tässäpä tämä: vene, kaloja ja lintuja sekä kalojen hammasharja. (puuvärit ja aika paljon kuolaa)

Kuvaushetken iltavalaistus ei tee oikeutta työlle, mutta kerron silti mitä missäkin on, koska se mullekin niin tarkkaan selitettiin.
Ruskea ja sininen laaja kaari kuvan puolivälin alapuolella vaakatasossa on se vene. Kaloja on kuvan yläosassa nuo ruskeat ja siniset sykeröt. Iso keltainen pallo kuvan oikeassa laidassa oli myös kala, mutta koska "kuli uonokki" (suom. tuli huonosti), sen päälle piirrettiin mustalla harakka. Lintuja (ei lajimäärittelyä) ovat myös harakan lähellä olevat pari ruskeaa sykeröä (joita erehdyin luulemaan kaloiksi, koska ihan lähellä on ihan saman näköisiä kaloja - sain osakseni äiti ootko ihan sokea -katseen).
Ja se kohokohta, kalojen hammasharja on tuolla veneen keulassa (oletan että vene kulkee oikealta vasemmalle) oleva vähän vahvempi syherrös, ei oikein erotu tässä kuvassa.

Musta on hirmu mielenkiintoista, että Tuomas piirsi kalat ylimmäksi ja veneen alimmaksi ja linnut siihen väliin.

Niin, joidenkin mielestä tämä kaikki on varmaan ihan normaalia elämää kaksivuotiaan kanssa, mutta musta tuntuu kuin olisin tänään päässyt taas askeleen lähemmäs poikani sielunelämää.
Tuomaan kanssa eläminen on ihmeellinen seikkailu!

Fin MVA Tikkelistaa

2009-04-19T20:29:00.005+03:00

Kuva: Annaelina Kotilainen Treen KV-näyttelyssä viime kuussa.

Tänään oli se kauan odotettu päivä, jolloin Tiuku sai kun saikin kolmannen sertinsä ja valioitui. Tuomarikin ihmetteli, mitä se 7-vuotiaana avoimessa luokassa teki, kunnes kuuli että tämä taisi olla ehkä 12. näyttely kotimaassa. Ja niistä viidessä on saatu vara-serti!

Anneli Sutela tuomaroi Jämsässä tiukalla otteella, mutta ei niin mairittelevasta kirjallisesta arvostelusta huolimatta saimme käteemme sertin, MVA-ruusukkeen ja tuomarin sekä kilpakumppanien onnittelut. Huh huh, kyllä se vatsanpohjasta kouraisi, kun tajusin että nyt se sitten tuli, se viimeinen serti!

Ja näyttelyynhän lähdettiin alunperin kuskiksi, ja koska kuskiksi lähdetään, otetaan oma koira mukaan. Kuskattavat joutuivat harmiksemme jäämään pois, mutta me mentiin, koska olin luvannut esittää myös Umanoma Hopsulaheisulan eli tutummin Pepin. Peppiä on siis kiittäminen, että lähdettiin aamulla liikenteeseen, vaikka olisi ollut paljon hauskempaa jäädä kotiin juomaan aamukahvia Hesarin parissa...

Peppi oli kehässä suloinen itsensä ja tuomari arvosti hänet tänään erittäin hyväksi. Arvostelu oli kyllä Tiukusen arvostelua parempi! Sen voi lukea Umanomien blogissa. Peppiä on ihana esittää, koska se on suloisuuden lisäksi myös niin helppo. Se vaan tulee ja menee niin kuin siltä pyytää, seisoo ja käy istumaan ja sitten taas seisoo ja tapittaa superkauniilla silmillään. <3

Tiukulla oli tänään ihme iili päällä. Ehkä se tiesi...
Se veti kehässä! Sain juosta sen perässä, kun neljää avonarttua juoksutettiin kierrosta. Arvelin sen johtuvan edellä kulkevan herkkunameista, mutta myös yksilöarvostelussa Tikkeliksellä oli ihan mahtava draivi. Enpä ole ennen moista kokenut! :-)
Lisäksi Tiukuinen haukahteli kehässä. Ihan outoa! Eikä olisi malttanut seistä patsastella tuomarin arvostellessa perusteellisesti ja kiireettä. Ehkä tuollainen raggari-Tiuku oli tuomarin mieleen, kun se titteli nyt sitten osui kohdalle. ;-)

Tässä vielä Tiuku ja mukana matkannut Onni autossa kotimatkan kynnyksellä. Rusetitkin pysyivät juuri ja juuri häkin kyljessä hattujatempovassa tuulessa!

Ja vielä Tikellyksen arvostelu:
Anneli Sutela, Jämsä:
Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä pää, hyvä kaula. Aavistuksen takakorkea. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä runko. Liikkuu turhan ahtaasti takaa ja hieman leveästi edestä. Karvapeite OK. Hieno esiintyminen. Luonnontöpö. Olisi eduksi voimakkaampi luusto. AVO ERI pn2 SERT FIN MVA
(vai miten nää nyt menee...)

Juhlapäivä

2009-04-12T22:49:00.014+03:00

Juhlaa on kerrassaan aina kun serkut tulevat kylään. Tumppi ihan innoissaan selittää kirjan kuvioita ja serkut kuuliaisena yleisönä seuraa silmä kovana. Serkkujen tuloon oli syykin...

Ja sen kertoo kakku:

Apinan näköinen sydämenpitelijä on oikeasti nalle, koska päivänsankari tilasi nallekakun. Selailimme vähän kakkusivuja ja kiva nallekakku löytyi täältä. Meidän kakku ei ole ihan näin hieno mutta varsin maistuva siitä tuli - kiitos vinkistä ohjeet a la Marie!

Mainittakoon, että tämä nalle oli ensimmäinen marsipaaniluomus, jonka olen 37-vuotisen elämäni aikana tehnyt. Siihen nähden mielestäni ihan onnistunut. Ja kun ottaa huomioon, etten ole mikään taiteilijatyyppi... Marsipaanitaide on kuitenkin niin hauskaa, että ensi vuonna loihtinen jotain kivaa taas Tumpin toiveita noudattaen.

Kun kakuista oli kynttilät puhallettu siirryttiin lahjoihin. "Avataan, avataan", sanoi Tumppi monta kertaa kunnes lopulta pääsi pakettien kimppuun. Onneksi jouluna tuli treenattua, ja hienosti sankarimme paljasti toinen toistaan hienomman lahjan paketeista. Kiitos kaikille todella mieluisista lahjoista, ollaan saatu tänään ilta kulumaan rattoisasti!

Ja kun kyseessä on koiraihmisen juhla, oli juhlaväkeen soluttautunut myös lukuisa joukko koiria: ei olekaan tuossa pihassa ennen nähty kuutta länsigöötanmaanpystykorvaa yhtä aikaa! Kuvassa edestä taakse pyllyt kuvaajaan päin meidän Onni, Maikun Pipsa (vas.) ja Elsa (oik.) sekä Katin Elli ynnä kasvot tänne päin Katin Leevi. Ja missä se kuudes sitten!

Tike, joka kulkee aina vähän omia teitään oli tällä kertaa yleisönä ihmisten seurassa koiria ihmettelemässä. Paras näköla on kuistin aidan päältä, missä kelpaa vähän sitten ylvästelläkin kun Katikin vieressä ihailee.

Pitkänmatkalaiset (Röpelisen perhe) on jo päässyt onnellisesti kotiin ja vissiin unten maillekin jo, mä odotan että päivänsankari nukahtaa pitkän ja vaiheikkaan päivän kuviot moneen kertaan kerrattuaan ja käyn itsekin maaten. Kiitos kaikille kivasta synttäripäivästä, vuoden päästä sitten taas!

P.S. Onneksi leivoin sen toisenkin kakun, siitä saatiin Jullen ja Jänön kunniaksi oiva juhlakakku. Jullesta tuli eilen Suomen muotovalio ja Jänö-emo valittiin näyttelyn kauneimmaksi gööttiveteraaniksi - ONNEA!

ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!

2009-04-09T22:29:00.012+03:00

Aika kuluu taas niin nopeasti ettei tässä ehdi kuin ihmetellä opintojen ja opettajan sijaisuuksien lomassa. On me vähän täällä Onninmaassa nautiskeltukin, esimerkiksi viime lauantaina ajeltiin eteläiseen Suomeen katsomaan uusimpia Maiskis-pentuja: viisiviikkoisia kelpieitä ja kaksiviikkoisiä gööttejä. Gööteistä ei valitettavasti tullut kuvia, mutta tässä muutama otos keepihiiviöistä.

Yksi musta poika ihan selvästi pyrki kovasti mukaamme piiloutumalla koko ajan villapaitani suojiin, ja kyllä sydäntä riipaisi palauttaa pentu takaisin maanpinnalle - sille on jo koti muualla!
*nyyhkis*

Tuomaasta on tulossa hyvää vauhtia koiraihminen. Jos se ei sitä jo ollut ennestään. Tuomaan ihan lempiharrastus tuntuu olevan namin jakaminen koirille, ja viime aikoina koirat ei olekaan enää saaneet namia ilmaiseksi: muodissa on nyt kärsivällisyys- ja luopumisharjoitus samaan aikaan. (Onneksi tuli kumpaakin aikanaan toistettua useammat kerrat, muuten Tumppi-polo olisi varmaan jo sormeton...) Joskus koirat saavat odottaa niin pitkään namiaan, että minun tekee jo pahaa! Hirmu ihanasti kuitenkin odottavat. Meidän ihanat koirat. *sydämiä*

Luovan kirjoittamisen harrastus lienee edennyt jo jatkokurssille, nykyään kirjaimia lajitellaan erilaisten logiikkojen mukaan. Tällä kertaa muodon. Tai mistäs minä sen tiedän! *naurua*

Ja vielä toivotamme Tumpin päiväkodissa laatiman pääsiäisasetelman myötä kaikille ystävillemme iloista pääsiäisen aikaa!

ERInomainen päivä

2009-03-14T22:16:00.016+02:00

Tiukunen esiintyi tänään jo perinteeksi tulleessa Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Sertillä ja cacibilla olisi herunut Suomen ja kansainvälisen muotovalion arvot, mutta titteleitä enemmän odotamme näyttelyistä mukavien gööttituttavien tapaamista. Ja tänään meitä onni potkaisi: paikalla olivat sekä Nallenevan että Kuukiven tädit ja Ihahhurjien Ellis. Ja tietenkin Uma, Tiken yksilöarvostelussa esittänyt Maija, Maijan sisko Kaisu ja niin monta vanhaa ja uudenpaa tuttua, joita meillä ei olisi ilman näitä hassunhauskoja pötkylöitä. Ja joita ilman meillä ei olisi näitä pötkylöitä.

Aloitimme päivän juniorinarttujen kehällä, jossa myös Uma ja Peppi esiintyivät umanomille ominaiseen tapaan iloisesti ja tyylikkäästi. Muista umaomista meillä ei olekaan kuvia, kun paikalla oli parempiakin kameroita.

Aina on kovin mukava tavata Tiukun ja Onnin kasvattaja Marja, josta etenkin Tiukunen pitää kovasti. Jälleennäkemisen riemu voi joskus olla veristäkin; tällä kertaa Marja sai huuleensa haavan Tikkeliksen kynsistä (jotka oli tarkoitus leikata eilen mutta tekemättä jäi...). Ihan viattomana pikku-Tiukunen nautiskelee kasvattajan syleilyssä.

Kehässä Tikkelistaa laittoi parastaan yksilöarvostelussa ensin Maijan ja sitten paras narttu -kehässä Marjan kanssa. Tänään ei tuotu kotiin ruusukkeita eikä pokaaleja mutta hieno arvostelu todella tiukkaa linjaa pitäneeltä tuomarilta. Kiinnostuneet voivat lukea sen tuolta aivan lopusta.

Näyttelyssä ei kuulu meidän mielestä olla niin kauhean tiukkapipoista, ja ennen kehää Tiukunen ehti käydä irroittelemassa juniorinarttujen parhaan, Maijan Vivan, kanssa. Liekö verrytellyt niin hyvin, että kerrankin tuomarilta jäi mainitsematta takajalkojen ahdas liike. :-)

Tikellä oli varmuuden vuoksi hihna perässä, sillä aika lähellä ulkoilivat myös isot saksan- ja belgianpaimenkoirat hienosti hihnassa. Tikellä hihna toimii aika hyvin hämynä eikä se lähde niin helposti omille teilleen. Eikä se hihna kyllä yhtään menoa haitannut!

Juuri ennen kotiinlähtöä Tiuku pääsi vielä kokeilemaan koirien juoksumattoa, jollaista ihmettelin viikko sitten Cruftsissa. Hienostihan Tikkelikseltä hölkkä sujui, vaikka ensi alkuun se vähän ihmettelikin mokomaa touhua. Juoksumatto olisi varsin mainio lisä liikuntaan varsinkin silloin, kun selkäni tekee tenän enkä voi kävelyttää koiria kuin tässä lähimaastossa. Mielessä on vieläkin - pikkasen turhankin hyvin - viime syksy, kun parin kuukauden ajan ulkoiltiin ihan vain tässä talon nurkilla ja koirat kaipasivat kipeästi liikuntaa. Mutta 915 euron näyttelytarjous ylittää Onninmaan budjetin reippaasti, joten meidän on toistaiseksi tyytyminen perinteisempiin koiranulkoilutusmenetelmiin. :-)

Kiitos Uma meidän kivasta lauantaista!
Kiitos Maija ja Marja Tikkeliksen taidokkaasta esittämisestä!
Kiitos äidilleni, joka oli Onninmaassa hoitamassa Tuomasta ja Onnia!
Kiitos Tikellys, joka olet niin suloinen ja ihana ja tuot aina niin paljon iloa meille kaikille!

* * * * * *
Anita Whitmash, Ruotsi:
Kompakt, feminin. God stomme. Välformat huvud. Alert blick. God rygglinje, utmärkt bakställ. Bra päls. Utmärkta rörelser. AVO ERI2.

Lepolomalle mummolaan

2009-03-01T12:39:00.003+02:00

Elämä onninmaassa voi joskus olla koirille rankkaa, eikä vähiten hra T:n vuoksi. Mutta todistettavasti Onni ja Tiuku osaavat myös rentoutua (vaikkei sitä aina etenkään ensin mainitusta uskoisikaan...). Tuire onnistui nappaamaan kuvan, kun olin meidän siinä jutellessa hieronut pötkylät melko lepoisaan oloon.

Lisää lepoisaa oloa luvassa, kun hra T vie seurueensa maailmalle ja Onni ja Tiuku pääsevät mummolaan. Mummi on luvannut pitkiä lenkkejä ja oman sängyn! Eräiden kelpaa...

Onni mallikoira

2009-02-25T21:59:00.006+02:00

Vähän ihmettelin eilen, miksi Tuomas oli yhtäkkiä alkanut kuljeksia pallo suussa.
Pallon hallinta oli jokseenkin haasteellista...
Mutta eiköhän Tuomaasta yhtä hyvä tule kuin esikuvastaan. Syy siis selvisi!
Pian huomasin, että Onni keräili Tuomaan sinne tänne eksyneitä palloja ja palautteli niitä pallomereen. Viisas, ihana pieni Onni!

Hyvinvointiviikonloppu

2009-02-22T17:40:00.000+02:00

Me ollaan kuluneena viikonloppuna panostettu hyvinvointiin. Eilen ajeltiin ensin Hämeenlinnaan, missä tavattiin ystävämme Hannele perheineen. Vietiin lapset Ahvenistolle laskiaisriehaan, ja omalla tavallaan kumpikin nautti täysin rinnoin.

Alise laski pulkalla...
ja Tuomas veti pulkkaa. Se onkin siitä hassu lapsi että tykkää enemmän vetää pulkkaa kuin istua kyydissä.Pulkkailun jälkeen lapset kävivät onkimassa tuliaiset ja me jäätiin ulkoiluttamaan Onnia ja Tiukua Ahveniston rinteeseen.Siitä matka jatkuikin Tervakoskelle, missä meitä odotti Hoitotassun Anne. Anne käsitteli Onnin selkää hellästi mutta huolellisesti, ja hyvää tekin. Illalla Onni oli varsin väsynyt, nukkui vain lintujen alla...mutta tänään se oli kuin uudestisyntynyt - en muista koska se olisi viimeksi leikkinyt niin paljon Tiukun kanssa kuin tänään aamulenkillä.
Aamulenkki olikin ihana. Tuomas heräsi kerrankin ennen minua ja lähdimme yhdessä viemään koiria. Kiertelimme vähän metsässä ja teitä pitkin, huomasin lopulta että oltiin oltu lähemmäs puolitoista tuntia lenkillä, ja Tuomas oli kävellyt omin jaloin reippaasti yli tunnin. On se aika menijä, työnsi rattaita ja juoksi välillä kuin aropupu.
Lenkin päälle leikittiin legoilla, ja sitten tulikin Anu ja tehtiin namiherkkupizzaa.

Muuten on vain oltu. levätty ja nautittu olemisesta. Pitkästä aikaa.
Hyvää on tehnyt.

Pitkästä aikaa

2009-02-20T22:09:00.000+02:00

Tänään olivat tähdet siksi suotuisissa asemissa että pitkästä aikaa keksin lenkillä, että koiria voi myös treenata - se on siis jotain mitä teimme ennen lähes joka päivä, useassa eri lajissa, ja mikä ennen kaikkea oli tosi kivaa sekä mun että koirien mielestä.

No, ensin otettiin pari helppoa koiratanssipyörähdystä, ja Onni ja Tiuku tanssivat kuin mitään lähes vuoden mittaista taukoa ei olisi koskaan ollutkaan. Tiukukin jaksoi jopa kaksi eri liikettä ilman että siinä välissä namit lenteli!
Sitten huomasin kentän reunalla isoja kiviä, ja mieleen hiipi jostain hyvin kaukaa menneisyydestä sellainen ihmeellisyys kuin ruutu. Ruutu on tottelevaisuuskoulutukseen perehtyneille tuttu liike, missä koira lähetetään kulmamerkeillä merkatulle alueelle, missä se jää seisomaan ja odottamaan seuraavia käskyjä. Muistelisin, että me ollaan tehty ruutua joskus yksi tai kaksi e.T.s. (ennen Tuomaan syntymää), eli kauan kauan sitten.

Mutta nämä göötit ovatkin siitä hienoja koiria, että nepä eivät unohda! Siinä ne liihottelivat vuorollansa kivistä muodostettuun ruutuun, kääntyivät seisomaan mua kohti kun pysäystin, ja odottivat kiltisti maahan-komentoa.
Olin kyllä haljeta ylpeydestä!

Ja toisaalta harmitti etten ollut tehnyt ruutua kaikkina näinä viikkoina, koirathan tykkäsivät siitä! (saivat kyllä sitten ekstrahypersuperjackpotin palkaksi kun olivat niin erinomaisen ihanan hyviä.)

Kamera ei tietenkään ollut mukana (eihän mun pitänyt kuin tehdä vain ihan tavallinen päivälenkki), mutta laitetaan tähän toistaiseksi kovin Onni-pitoiseen blogiin kuva myös Tiukusesta ja Tuomaasta: siinä ne istuskelevat Tuomaan taivaassa kuin parhaat ystävät. Taitaa olla Tiukukin vähän hulluna palloihin, se vaan esittää ettei ne yhtään kiinnosta.
Kaappipallohullu.

Työn alla

2009-02-19T22:18:00.001+02:00

Muutamme tänne!
Se vie tosin vielä jonkin aikaa, Onnikin on vasta aloittanut savottansa.
Työn ajan löydät meidät vanhasta osoitteestamme.