keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Onni mallikoira

Vähän ihmettelin eilen, miksi Tuomas oli yhtäkkiä alkanut kuljeksia pallo suussa.
Pallon hallinta oli jokseenkin haasteellista...
Mutta eiköhän Tuomaasta yhtä hyvä tule kuin esikuvastaan. Syy siis selvisi!
Pian huomasin, että Onni keräili Tuomaan sinne tänne eksyneitä palloja ja palautteli niitä pallomereen. Viisas, ihana pieni Onni!







sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Hyvinvointiviikonloppu

Me ollaan kuluneena viikonloppuna panostettu hyvinvointiin. Eilen ajeltiin ensin Hämeenlinnaan, missä tavattiin ystävämme Hannele perheineen. Vietiin lapset Ahvenistolle laskiaisriehaan, ja omalla tavallaan kumpikin nautti täysin rinnoin.

Alise laski pulkalla...
ja Tuomas veti pulkkaa. Se onkin siitä hassu lapsi että tykkää enemmän vetää pulkkaa kuin istua kyydissä.Pulkkailun jälkeen lapset kävivät onkimassa tuliaiset ja me jäätiin ulkoiluttamaan Onnia ja Tiukua Ahveniston rinteeseen.Siitä matka jatkuikin Tervakoskelle, missä meitä odotti Hoitotassun Anne. Anne käsitteli Onnin selkää hellästi mutta huolellisesti, ja hyvää tekin. Illalla Onni oli varsin väsynyt, nukkui vain lintujen alla...mutta tänään se oli kuin uudestisyntynyt - en muista koska se olisi viimeksi leikkinyt niin paljon Tiukun kanssa kuin tänään aamulenkillä.
Aamulenkki olikin ihana. Tuomas heräsi kerrankin ennen minua ja lähdimme yhdessä viemään koiria. Kiertelimme vähän metsässä ja teitä pitkin, huomasin lopulta että oltiin oltu lähemmäs puolitoista tuntia lenkillä, ja Tuomas oli kävellyt omin jaloin reippaasti yli tunnin. On se aika menijä, työnsi rattaita ja juoksi välillä kuin aropupu.
Lenkin päälle leikittiin legoilla, ja sitten tulikin Anu ja tehtiin namiherkkupizzaa.

Muuten on vain oltu. levätty ja nautittu olemisesta. Pitkästä aikaa.
Hyvää on tehnyt.


perjantai 20. helmikuuta 2009

Pitkästä aikaa

Tänään olivat tähdet siksi suotuisissa asemissa että pitkästä aikaa keksin lenkillä, että koiria voi myös treenata - se on siis jotain mitä teimme ennen lähes joka päivä, useassa eri lajissa, ja mikä ennen kaikkea oli tosi kivaa sekä mun että koirien mielestä.

No, ensin otettiin pari helppoa koiratanssipyörähdystä, ja Onni ja Tiuku tanssivat kuin mitään lähes vuoden mittaista taukoa ei olisi koskaan ollutkaan. Tiukukin jaksoi jopa kaksi eri liikettä ilman että siinä välissä namit lenteli!
Sitten huomasin kentän reunalla isoja kiviä, ja mieleen hiipi jostain hyvin kaukaa menneisyydestä sellainen ihmeellisyys kuin ruutu. Ruutu on tottelevaisuuskoulutukseen perehtyneille tuttu liike, missä koira lähetetään kulmamerkeillä merkatulle alueelle, missä se jää seisomaan ja odottamaan seuraavia käskyjä. Muistelisin, että me ollaan tehty ruutua joskus yksi tai kaksi e.T.s. (ennen Tuomaan syntymää), eli kauan kauan sitten.

Mutta nämä göötit ovatkin siitä hienoja koiria, että nepä eivät unohda! Siinä ne liihottelivat vuorollansa kivistä muodostettuun ruutuun, kääntyivät seisomaan mua kohti kun pysäystin, ja odottivat kiltisti maahan-komentoa.
Olin kyllä haljeta ylpeydestä!
Ja toisaalta harmitti etten ollut tehnyt ruutua kaikkina näinä viikkoina, koirathan tykkäsivät siitä! (saivat kyllä sitten ekstrahypersuperjackpotin palkaksi kun olivat niin erinomaisen ihanan hyviä.)

Kamera ei tietenkään ollut mukana (eihän mun pitänyt kuin tehdä vain ihan tavallinen päivälenkki), mutta laitetaan tähän toistaiseksi kovin Onni-pitoiseen blogiin kuva myös Tiukusesta ja Tuomaasta: siinä ne istuskelevat Tuomaan taivaassa kuin parhaat ystävät. Taitaa olla Tiukukin vähän hulluna palloihin, se vaan esittää ettei ne yhtään kiinnosta.
Kaappipallohullu.




torstai 19. helmikuuta 2009

Työn alla


Muutamme tänne!
Se vie tosin vielä jonkin aikaa, Onnikin on vasta aloittanut savottansa.
Työn ajan löydät meidät vanhasta osoitteestamme
.