Kuvan 1,5-vuotiaasta hurmurista on tullut virallisesti veteraani, mutta se ei kyllä juurikaan missään näy: meno jatkuu ihan entisellään, ja hyvä niin sillä Onni on maailman ihanin pieni suuri gööttipoika!
ONNEA!
Onnittelut myös Iitulle, Aksulle, Eetulle, Pikille ja Voitolle!
Onninmaassa kyllä tiedetään, miten tärkeitä rutiinit ovat pienille lapsille. Siksi monta kertaa asiasta on kuultu ja luettu. Mitähän kasvatusoppaiden ja -ohjeiden laatijat meistä tykkäisi?Kuva otettu eilen illalla kello 22.13.
Kuvan kaksivuotias oli jo laitettu nukkumaan, rutiinien mukaisesti, kello 21 aikoihin. Kun äiti söi iltapalaa puoli tuntia myöhemmin, lapsi ilmestyi keittiöön aurinkolasit päässään. Puoli tuntia myöhemmin äiti päätti ottaa lapsen mukaan iltalenkille, sillä kuvassa esiintyvä koira oli jo jonkun aikaa ilmaissut tarpeensa päästä ulos. Meillä oli tosi kiva lenkki, ja lenkin päälle kaksivuotias meni sänkyyn ja nukahti.
Tuomaan vappu oli touhukas ja vei voimia. Tässä vappupäiväunille sammuneena. Tyyli lainattu Lilli Buldoggiselta?
Lauantaina Tumppi lähti lomailemaan mummolaan, ja minä suuntasin Saukkolan kurssikeskukseen kovasti odotetulle ympäristökasvatuskurssille. Kurssi täyttikin kaikki odotukset: toiset kurssilaiset huippuporukkaa (lastentarhanopeja, aineenope ja yksi auskukollega Norssilta), kurssin vetäjät Reetta ja Jaana tosi mukavia ja asiantuntevia, kurssin sisältö mielenkiintoinen ja antoisa, unohtamatta tietenkään vegaanikokkimme Kaisan uskomattoman maukkaita eineitä - miten kukaan osaakaan tehdä suussasulavasta porkkanakeitosta seuraavana päivänä järjettömän hyvää leipää! Ja Kaisan pannari... *slurps*
Kermana kakussa vielä käytännön harjoitukset aurinkoisessa säässä. Näissä kuvissa ei muuten leikitä piilosta eikä voida pahoin vaan luupitellaan. Luuppi on lapsuudestani tuttu suurennuslasi, joka saa maailman pienet asiat näyttämään jännittäviltä. Suosittelen kaikille ainakin mullan ja puiden runkojen luupittelua! Samalla voi leikkiä vaikkapa avaruusmatkaajaa, joka rantautuu uppo-oudolle planeetalle ja lähtee tutkimaan ympäristöään...
Tässä on Meeri kertoo omasta luontokolostaan.
Lauantaina kurssille osallistui myös Västä Räkkinen, joka oli olevinaan ihan muina miehinä vain matoja etsimässä, mutta selvästi kuitenkin kuunteli oppeja.
Alla kieltenopettajaharjoittelijoiden näkemys muorimenninkäisen asumuksesta. Löydätkö muorin, joka toivottaa portillaan vieraat tervetulleiksi? Entä portaat, jotka johtavat muorin kukkatarhaan parvekkeelle?
Minkä sinä pitäisit näistä, jos saisit pitää vain muutaman? Teoriaakin opeteltiin ulkona kivojen tehtävien kautta.
Luovuus kukoistaa! Alla kurssilaisten näkemykset ääriökystä ja ääriekosta. Saanko esitellä, P.Orho ja Erkki Erakko:
Kurssin viimeisenä ulkoharjoitteena istuimme kukin taas luontokolossamme kuuntelemassa, katselemassa, haistelemassa ja tuntemassa luontoa. Kamera hyppäsi ruohonjuuritasolle ihan vain näyttääkseen, miltä maailma näyttää sammalen silmin.
sekä Tiuku ja äitinsä Sasu.
Kiitos Marjalle kun järjesti juhlat, ja kiitos kaikille mukana olleille tosi tosi tosi mukavasta iltapäivästä! 
