maanantai 21. joulukuuta 2009

torstai 15. lokakuuta 2009

Pikkupojat

"This could be the beginning of a beautiful friendship."


tiistai 29. syyskuuta 2009

Hevosia ja metsälenkkejä

Lienee taas aika päivitellä Onninmaan kuulumisia, ainakin siksi paljon on kyselty ollaanko vielä!
Jo vain, mutta nykyään niin paljon tallilla ettei enää joudeta koneella juuri istumaan vapaa-ajalla. Syy tallilla oloon on tässä:

Kuvan komistus on nimeltään Fidel Saknussen. Fiti on 2-vuotias ravihevonen, luonteeltaan kuin ihmisen mieli ja ravikin luistaa. Toistaiseksi tosin otetaan aika rauhallisesti, Fiti kun kasvaa juuri nyt melko kovaa vauhtia.
Fidelin myötä olen päässyt takaisin hevostelemaan, joka oli merkittävä osa lapsuuttani ja ammattikin lähes neljän vuoden ajan ennen akateemista uraa (hehheh).

Vielä pari kuvaa Fitistä, kuvaajana Tuire Siikala.





Onni ja Tiukukin ovat saaneet tallilla päästää sisäiset paimenkoiransa valloilleen, samalla hevoset oppivat sietämään kaiken maailman jaloissa räksyttäviä otuksia. Tallimme asukit ovat kyllä fiksummasta päästä, eivät juuri jaksa pötkylöistä välittää! Kuvassa yksivuotiaat ratsu Roi ja raviponi Hazard.

Muutenkin ollaan nautittu syksyn saapumisesta muun muassa metsässä kuljeskellen ja vähän jotain on poimittukin. Useimmiten suoraan suuhun... Tuomas tulee äitiinsä ja tykkää kovasti samolla tiettömillä taipaleilla - hyvähyvä! Kukaties saan Tuomaasta vielä hyvän vaelluskaverin kun pikkasen vielä kasvaa.
Kukkuu! 


Tässä ollaan kuitenkin metsätiellä, ja vauhtia välillä niin paljon ettei äiti meinannut perässä pysyä!
 
(tai no, perässähän aina pysyy...)
 
Mukavaa syksyn jatkoa itse kullekin Onninmaahan sattuneelle kulkijalle! 



tiistai 25. elokuuta 2009

Baltian valloittaja, kansainvälinen kaunotar

Viime viikonloppuna tehtiin Tumpin ja Maijan kanssa retki Tallinnaan. Perjantaina shoppailtiin ja katseltiin kaupunkia, lauantaina ja sunnuntaina käytettiin Tiuku (kuvassa vas.), Pipa (Maiskis Vivian, kuvassa keskellä) ja Jilla (Cefeus Jillaroo) näytillä Baltian voittaja -näyttelyssä.


Asuimme todella hienossa huoneessa Viru-hotellissa, luulen että Tuomas toivoo tällaista jatkossakin:

Korkealle on pojan mieli, ja oppihan se sinne kiipeämään ihan itsekin. Lauantaina näyttelyyn osallistuivat göötit ja olivatkin tuomarin mieleen. Tiuku oli toisen kerran elämässään rotunsa paras ja sai mukaansa Baltian voittaja -tittelin sekä kansainvälisen muotovalion titteliin oikeuttavan cacibin. Sen neljännen ja viimeisen! Eestin muotovalion arvoon oikeuttavan sertin sai Pipa, Tiukunenhan sai sellaisen jo edellisellä Viron reissullaan puolisentoista vuotta sitten.
Kuvassa Maija ja Tikellys yksilöarvostelussa.

Pipasta en valitettavasti saanut hyvää kuvaa kehässä, sen verran kaukaa yritin kuvia ottaa. (selvästikin pitäisi hankkia se parempi kamera...) Tiukunen käväisi myös ryhmäkehässä, jossa irlantilainen tuomari kävi neljästi katsastamassa isompien rinnalla tyynenä poseeravan pikku pihakoiramme. Tike kipitteli kehästä ulos palkinnoitta, mutta enemmän kuin sijoitus meille merkitsee sen todella upea käytös kehässä! Ihan kuin ammattilainen.

Sunnuntaina oli Jillan vuoro valloittaa Baltia, ja kotiin tuomisiksi Jilla sai serti-, cacib- ja rop-ruusukkeet sekä Baltian voittaja -ruusukkeen pokaaleineen. Jilla onkin todella hieno kelpie, myös tarkkasilmäinen Tuomas ihastui Jillaan. Puhuu tästä alati, mm. "onkohan Ijjaruu jo nukkumassa?" "kyllä Ijjaruukin on syönyt." "Ijjaruu meni omaan kotiin." Kai se on pakko Tuomaalle joskus kelpie hankkia (niin vastenmielistä kuin se olisikin, heh heh). Tässä Maija ja Jilla ja liehuvat ruusukkeet ennen rop-kehää.

Näyttelypäivät ovat pitkiä, lauantainkin venyttiin aamuyhdeksästä iltaviiteen. Kaksivuotiaalle aika voisi käydä pitkäksi, jos se ei keksisi tekemistä. Liukumäki on siellä missä voi laskea, sanoo Tuomas.

Äitin kameralla voi kuvata tapahtumia ja tehdä taidetta. Kaksi seuraavaa kuvaa Tuomaan ottamat.

Koiranäyttelyissä on kiva katsella myös muita rotuja. Lapsen suusta tulee myös hauskoja kommentteja. Basset ei niin kauheasti vakuuttanut kaksivuotiasta kauneudellaan, kuvan isovillakoiralla oli "isot kengät".

Omaan esitykseensä valmistautuvalla vanhaenglanninlammaskoiralla oli Tuomaan mielestä "tooki tooki tooki iko tukka" (tosi iso tukka).

Tiken ryhmän voittaja kuvattiin jo etukäteen, se kun istui sopivasti meidän vieressä. Koira olisi varmasti ollut kaunis myös ilman turkkilakkaa, josta mekin saimme osamme...

Ja speciaalina Tuirelle shibojen paras, rotua tuntemattomankin mielestä tosi kaunis uros.

Kiitos Maija kun houkuttelit (tosi vaikeaahan se olikin!) mukaasi Tallinnaan! Reissu oli kaikin puolin onnistunut - nyt on kiva odotella seuraavaa sitten taas (Tike ei ole lähdössä)!

Ja sitten tähän loppuun vielä kuva tuoreesta Baltian voittajasta pitkän päivän iltana hotellissa.
Onninmaa proudly presents: pn1 cacib ROP Baltic Winner NALLENEVAN TUULIKELLO

Tuomari Wera Hubenthalin arvio Tiukusesta:
Excellent size and type. Feminine head. Excellent neck. Well developed body with good forechest. Nice bones and angulations. Moving very well. Excellent coat and temperament.

Oli kehunut vielä suullisesti Tikellyksen hienoja muskeleita, tytär äitinsä jalanjäljillä... :-)

Appropo Tiukun äiti... On paikallaan taas kiittää Nallenevan tätiä, kun aikoinaan uskoi huostaani tällaisen timantin. Samalla voi tietenkin kiittää Marjaa myös Onnista, joka on Suuri Opettajani mitä koirana olemiseen tulee. Ja ilman Onnia ei olisi Tiukuakaan.

Tiukusen kansainvälisen muotovalion arvo, joka sitten joskus vahvistetaan, omistetaan Umalle, jota ilman meillä ei olisi ollut niitä kolmea ensimmäistä cacibia. Umalle kiitos pilvien taakse, kun teit sen mahdolliseksi.

tiistai 4. elokuuta 2009

Elämä jatkuu

Sunnuntaina oltiin mustikassa. Tumppi ja mummi katosivat kameralta piiloon, mutta todisteeksi kelvannevat myös todelliset ammattilaiset työssään.


tiistai 14. heinäkuuta 2009

Muistoissamme


Ystävämme Uma Aaltonen


Kiitos, Uma, niin paljosta.


LihavointiOlisimme pitäneet Uman vielä paljon pidempään.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Heinäkuu hiipi kuin varkain

Kampylobakteeri kyläili ja taisi jo lähteä, nyt jaksaa pikaisesti päivittää kesäkuun lopun tapahtumia Onninmaassa.

Riikan reissun jälkeen ollaan nautiskeltu Suomen suvesta. Tai kävinhän Tallinnassa kasvinkumppanini kanssa juhlistamassa 30-vuotista ystävyyttämme. Pari päivää nauruterapiaa - tai pikemminkin kikatusterapiaa - parhaimmillaan! Löysimme kuitenkin Viron kilteimmän vanhan miehen, hänet löytää vanhasta kaupungista lankakaupasta. Möi meille kummallekin pussilliset ihanaa italialaista neulelankaa alle puoleen Suomen hinnoista! Oli se kiltti kyllä muutenkin kuin vain hinnan vuoksi, vei meidät myymälän varastoon (neulojan taivas!), jos sieltä vaikka olisi löytynyt vielä joitain kivoja lankoja (ja löytyikin, rahavarantoni vain ovat kovin rajalliset). Suosikkitoriltani Baltianaseman vierestä löydettiin kivaa pientä kotiintuomista tavallisille tallinnalaisille tarkoitettuihin hintoihin ja ennen kaikkea mansikoita ja kirsikoita. Niitä ja tietenkin virolaisen kondiittoritaidon eksemplaareja maisteltiin puistossa, jossa muuan lokki eläytyi patsaanjatkeeksi.


Tallinnan jälkeen yritin rääpiä gradun teoriaosan loppuhuipennusta, laihoin tuloksin. Tumppikin sairastui sitkeään kuumeeseen, ja juhannusta vietettiin rauhaisasti kotona. Paitsi käytiin lapsuuteni uimarannalla Tampereen Niemessä juhannusjuhlilla tervehtimässä yllä mainittua ystävääni perheineen. Ihan pikaisesti vain. Sieltäkin tuli kuvia, kun Tuomas juoksenteli lätäköissä, mutta kännykällä. Enkä minä osaa sovittaa yhteen tietokoneen ja kännyn bluutuutteja...

Juhannuksen jälkeen kävin Tuomaan kanssa Umalla. Visiitin tarkoitus oli löytää Tumpille Mannasta (maailman ihanin kirppis) vaatteita sekä käydä tervehtimässä suomenhevosori-ihanuutta Linkkeriä. Linkkerin kotona asuvat myös schäfer Mocka ja göötti Juttu, joista jälkimmäisen on moni nähnyt pikkupoikana Uman mukana myös telkkarissa visailemassa.

Ensin juotiin raparperipiirakkalimut Mockan ja Jutun sekä talon emännän seurassa Tumpin juoksennellessa ympäri pihaa riiviöissään. Sitten otimme pojalta kengät pois, jotta tuo ei singahda oriin tarhaan. Kiltti hevonen, mutta tottumaton Tuomaan kaltaisiin kauhioihin. Juttukin näyttää saaneen tarpeeksi, vaikka Pikkumies tässä vasta tarkistaa, että kaikki varpaat ovat vielä matkassa.

Linkker on todella komea. Luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa. Huimaavan pitkä harja taitaa olla paras pitää leteillä kotioloissa, mutta sopii se näinkin.

Ja tässä poseeramme Linkker-herran kanssa. Kuvassa taka-alalla samana päivänä saapunut tamma, jonka tarhasta on suora pääsy oriin tarhaan (punaisen suojan kautta). Herrasmiesori kuitenkin jättää tamman rauhaan ja keskittyy ihmisvieraisiin, kunnes aika on sopiva. Uskomaton!


Mainittakoon, että Linkker on meille vähän niin kuin sukua. Kun 2.6.1983 aloitin siskoni ja kahden kaverimme kanssa raviharrastuksen (pyöräilimme ympäriinsä etsimässä hoitohevosia ja löytyi!), toinen hoitohevosistamme oli Liina. Vekun-Liina, jota kotona Liinaksi kutsuttiin, on samasta emästä kuin Mikker, joka taas on Linkkerin isä. Siksikin oli ilo ja kunnia päästä hevosmaailman gentlemannikomistuksen kanssa samaan kuvaan.

Ja niin siinä tämän vierailun jälkeen kävi, että kesäkuu tuli elettyä ja yhtäkkiä olikin heinäkuu. Kuunvaihde meni minulta pikkaisen himmeissä tunnelmissa tippaletkun jatkeena. Paljon kivaa on kuitenkin suunnitteilla ja toteutuukin, jos vain terveinä pysytään.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Riikaa Tuomaan silmin

Käväistiin viikonloppuna Riikassa, matkalla mukana tällä kertaa Tuomas, iskä ja äiti. Tätä Tuomas odotti ehkä eniten: Matka oli ehkä erilainen aikuisille, mutta minä opin näkemään kaupungin myös 2,5-vuotiaan silmin. Tältä se näytti:

Hotellin lähellä oli maailman hienoin leikkipuisto. Ainakin jos Tuomaalta kysytään.

Leikkipuistossa ja muuallakin kaupungissa sai ruokkia lintuja. Tuomas jakoi keksinsä.

Latvialaispulut ovat kesympiä kuin suomalaiset sukulaisensa.

Torilta etsittiin (ja löydettiin) Tuomaalle sandaalit, mutta pojalla itsellään oli mielessä makeat mansikat.

Vanhassa kaupungissa...

ja vapaudenpatsaalla.

Tumppi on edelleen mahtava reissumies. Lentokoneessakin oli vain sitä hauskempaa mitä enemmän konetta tärryytti. Tuomas oppi, että "enkoko on pums pums krii" eli kun lentokone laskeutuu se ensin vähän hypähtää ja sitten lyödään jarrut pohjaan kriik. Voi sitä riemua!

perjantai 22. toukokuuta 2009

Kaksia marjoja ja sertijuhlat

Eilen Onninmaan väki ajeli Säkylään Nallenevalle. Nallenevahan on juuri se paikka, missä Tikkelis ja Onnipöö ovat saaneet alkunsa. Onneksi.
Meillä oli monta syytä juhlaan: Tiken valioituminen sekä Onnin ja pentuesisarusten synttärit ynnä Huben ensimmäinen serti. Paikalle olivatkin saapuneet myös Onnin veli Voitto ja Ekku-eno ihmisperheineen sekä Rauängin perhe mukanaan lapset Anni ja Pyry sekä göötit Ransu, Kerttu ja Hubbe.
Nallenevan blogissa on kattavampi esitys päivästä, joten tässä vain pari kuvaa. Aloitamme aiheella kaksi marjaa:


Synttärisankarit Onni (oik.) ja veljensä Voitto...

sekä Tiuku ja äitinsä Sasu.

Tämä kuva on pakko laittaa, sillä Tiuku ei pahemmin juuri nöyristele - paitsi äitinsä edessä (varsinkin jos äitillä on luu).


Mutta kyllä Tikkelis pääsi loistamaan myös juhlittuna päivänsankarina. Tiukun juhlan kruunasi kuvaus - Tikehän tunnetusti rakastaa poseeraamista:
Nallenevan Tuulikello sekä valioitumisen tiellä saadut sertit, cacibit ja pokaalit.

Kiitos Marjalle kun järjesti juhlat, ja kiitos kaikille mukana olleille tosi tosi tosi mukavasta iltapäivästä!
Erityiskiitos Hannalle, joka viihdytti ja hoiti lapset!
Ihan luksusta. (niin kuin Nallenevalla tapaa olla)

torstai 21. toukokuuta 2009

Onnipöö 8 vuotta!


Kuvan 1,5-vuotiaasta hurmurista on tullut virallisesti veteraani, mutta se ei kyllä juurikaan
missään näy: meno jatkuu ihan entisellään, ja hyvä niin sillä Onni on maailman ihanin pieni suuri gööttipoika!

ONNEA!


Onnittelut myös Iitulle, Aksulle, Eetulle, Pikille ja Voitolle!

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Rutiinit pienen lapsen elämässä

Onninmaassa kyllä tiedetään, miten tärkeitä rutiinit ovat pienille lapsille. Siksi monta kertaa asiasta on kuultu ja luettu. Mitähän kasvatusoppaiden ja -ohjeiden laatijat meistä tykkäisi?

Kuva otettu eilen illalla kello 22.13.

Kuvan kaksivuotias oli jo laitettu nukkumaan, rutiinien mukaisesti, kello 21 aikoihin. Kun äiti söi iltapalaa puoli tuntia myöhemmin, lapsi ilmestyi keittiöön aurinkolasit päässään. Puoli tuntia myöhemmin äiti päätti ottaa lapsen mukaan iltalenkille, sillä kuvassa esiintyvä koira oli jo jonkun aikaa ilmaissut tarpeensa päästä ulos.

Meillä oli tosi kiva lenkki, ja lenkin päälle kaksivuotias meni sänkyyn ja nukahti.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Vappuviikonloppuna

Tuomaan vappu oli touhukas ja vei voimia. Tässä vappupäiväunille sammuneena. Tyyli lainattu Lilli Buldoggiselta?

Lauantaina Tumppi lähti lomailemaan mummolaan, ja minä suuntasin Saukkolan kurssikeskukseen kovasti odotetulle ympäristökasvatuskurssille. Kurssi täyttikin kaikki odotukset: toiset kurssilaiset huippuporukkaa (lastentarhanopeja, aineenope ja yksi auskukollega Norssilta), kurssin vetäjät Reetta ja Jaana tosi mukavia ja asiantuntevia, kurssin sisältö mielenkiintoinen ja antoisa, unohtamatta tietenkään vegaanikokkimme Kaisan uskomattoman maukkaita eineitä - miten kukaan osaakaan tehdä suussasulavasta porkkanakeitosta seuraavana päivänä järjettömän hyvää leipää! Ja Kaisan pannari... *slurps*

Kermana kakussa vielä käytännön harjoitukset aurinkoisessa säässä. Näissä kuvissa ei muuten leikitä piilosta eikä voida pahoin vaan luupitellaan. Luuppi on lapsuudestani tuttu suurennuslasi, joka saa maailman pienet asiat näyttämään jännittäviltä. Suosittelen kaikille ainakin mullan ja puiden runkojen luupittelua! Samalla voi leikkiä vaikkapa avaruusmatkaajaa, joka rantautuu uppo-oudolle planeetalle ja lähtee tutkimaan ympäristöään...



Tässä on Meeri kertoo omasta luontokolostaan.

Lauantaina kurssille osallistui myös Västä Räkkinen, joka oli olevinaan ihan muina miehinä vain matoja etsimässä, mutta selvästi kuitenkin kuunteli oppeja.


Alla kieltenopettajaharjoittelijoiden näkemys muorimenninkäisen asumuksesta. Löydätkö muorin, joka toivottaa portillaan vieraat tervetulleiksi? Entä portaat, jotka johtavat muorin kukkatarhaan parvekkeelle?


Minkä sinä pitäisit näistä, jos saisit pitää vain muutaman? Teoriaakin opeteltiin ulkona kivojen tehtävien kautta.


Luovuus kukoistaa! Alla kurssilaisten näkemykset ääriökystä ja ääriekosta. Saanko esitellä, P.Orho ja Erkki Erakko:


Kurssin viimeisenä ulkoharjoitteena istuimme kukin taas luontokolossamme kuuntelemassa, katselemassa, haistelemassa ja tuntemassa luontoa. Kamera hyppäsi ruohonjuuritasolle ihan vain näyttääkseen, miltä maailma näyttää sammalen silmin.