Baltian valloittaja, kansainvälinen kaunotar

Viime viikonloppuna tehtiin Tumpin ja Maijan kanssa retki Tallinnaan. Perjantaina shoppailtiin ja katseltiin kaupunkia, lauantaina ja sunnuntaina käytettiin Tiuku (kuvassa vas.), Pipa (Maiskis Vivian, kuvassa keskellä) ja Jilla (Cefeus Jillaroo) näytillä Baltian voittaja -näyttelyssä.


Asuimme todella hienossa huoneessa Viru-hotellissa, luulen että Tuomas toivoo tällaista jatkossakin:

Korkealle on pojan mieli, ja oppihan se sinne kiipeämään ihan itsekin. Lauantaina näyttelyyn osallistuivat göötit ja olivatkin tuomarin mieleen. Tiuku oli toisen kerran elämässään rotunsa paras ja sai mukaansa Baltian voittaja -tittelin sekä kansainvälisen muotovalion titteliin oikeuttavan cacibin. Sen neljännen ja viimeisen! Eestin muotovalion arvoon oikeuttavan sertin sai Pipa, Tiukunenhan sai sellaisen jo edellisellä Viron reissullaan puolisentoista vuotta sitten.
Kuvassa Maija ja Tikellys yksilöarvostelussa.

Pipasta en valitettavasti saanut hyvää kuvaa kehässä, sen verran kaukaa yritin kuvia ottaa. (selvästikin pitäisi hankkia se parempi kamera...) Tiukunen käväisi myös ryhmäkehässä, jossa irlantilainen tuomari kävi neljästi katsastamassa isompien rinnalla tyynenä poseeravan pikku pihakoiramme. Tike kipitteli kehästä ulos palkinnoitta, mutta enemmän kuin sijoitus meille merkitsee sen todella upea käytös kehässä! Ihan kuin ammattilainen.

Sunnuntaina oli Jillan vuoro valloittaa Baltia, ja kotiin tuomisiksi Jilla sai serti-, cacib- ja rop-ruusukkeet sekä Baltian voittaja -ruusukkeen pokaaleineen. Jilla onkin todella hieno kelpie, myös tarkkasilmäinen Tuomas ihastui Jillaan. Puhuu tästä alati, mm. "onkohan Ijjaruu jo nukkumassa?" "kyllä Ijjaruukin on syönyt." "Ijjaruu meni omaan kotiin." Kai se on pakko Tuomaalle joskus kelpie hankkia (niin vastenmielistä kuin se olisikin, heh heh). Tässä Maija ja Jilla ja liehuvat ruusukkeet ennen rop-kehää.

Näyttelypäivät ovat pitkiä, lauantainkin venyttiin aamuyhdeksästä iltaviiteen. Kaksivuotiaalle aika voisi käydä pitkäksi, jos se ei keksisi tekemistä. Liukumäki on siellä missä voi laskea, sanoo Tuomas.

Äitin kameralla voi kuvata tapahtumia ja tehdä taidetta. Kaksi seuraavaa kuvaa Tuomaan ottamat.

Koiranäyttelyissä on kiva katsella myös muita rotuja. Lapsen suusta tulee myös hauskoja kommentteja. Basset ei niin kauheasti vakuuttanut kaksivuotiasta kauneudellaan, kuvan isovillakoiralla oli "isot kengät".

Omaan esitykseensä valmistautuvalla vanhaenglanninlammaskoiralla oli Tuomaan mielestä "tooki tooki tooki iko tukka" (tosi iso tukka).

Tiken ryhmän voittaja kuvattiin jo etukäteen, se kun istui sopivasti meidän vieressä. Koira olisi varmasti ollut kaunis myös ilman turkkilakkaa, josta mekin saimme osamme...

Ja speciaalina Tuirelle shibojen paras, rotua tuntemattomankin mielestä tosi kaunis uros.

Kiitos Maija kun houkuttelit (tosi vaikeaahan se olikin!) mukaasi Tallinnaan! Reissu oli kaikin puolin onnistunut - nyt on kiva odotella seuraavaa sitten taas (Tike ei ole lähdössä)!

Ja sitten tähän loppuun vielä kuva tuoreesta Baltian voittajasta pitkän päivän iltana hotellissa.
Onninmaa proudly presents: pn1 cacib ROP Baltic Winner NALLENEVAN TUULIKELLO

Tuomari Wera Hubenthalin arvio Tiukusesta:
Excellent size and type. Feminine head. Excellent neck. Well developed body with good forechest. Nice bones and angulations. Moving very well. Excellent coat and temperament.

Oli kehunut vielä suullisesti Tikellyksen hienoja muskeleita, tytär äitinsä jalanjäljillä... :-)

Appropo Tiukun äiti... On paikallaan taas kiittää Nallenevan tätiä, kun aikoinaan uskoi huostaani tällaisen timantin. Samalla voi tietenkin kiittää Marjaa myös Onnista, joka on Suuri Opettajani mitä koirana olemiseen tulee. Ja ilman Onnia ei olisi Tiukuakaan.

Tiukusen kansainvälisen muotovalion arvo, joka sitten joskus vahvistetaan, omistetaan Umalle, jota ilman meillä ei olisi ollut niitä kolmea ensimmäistä cacibia. Umalle kiitos pilvien taakse, kun teit sen mahdolliseksi.